Diabetes

Tyyppi 1

Tyypin 1 diabetekseen sairastutaan yleensä jo lapsena tai nuorena, eikä sairauden syntymekanismia tai ehkäisykeinoa vielä tunneta.

Tyypin 1 diabeteksessa insuliinia tuottavat haiman beetasolut tuhoutuvat kokonaan eivätkä enää tuota insuliinia. Tästä syystä sitä hoidetaan aina insuliinilla.

Tyyppi 2

Tyypin 2 diabetes alkaa tavallisimmin aikuisena. Sairastunut on usein ylipainoinen (keskivartalolihava) ja hänen verenpaineensa tai veren rasva-arvonsa ovat koholla (ns. metabolinen oireyhtymä). Muita riskitekijöitä ovat muun muassa perimä, korkea ikä, vähäinen liikunta tai pitkään jatkunut kuormittava stressi. Taustalla voi olla myös jokin sairaus, kuten kohonnut verenpaine, uniapnea, unihäiriöt, valtimosairaus tai tiettyjen sairauksien hoitoon käytetty lääkitys.

Tyypin 2 diabeteksessa insuliinin tuotanto, sen vaste kudoksissa (ns. insuliiniresistenssi) tai molemmat ovat häiriintyneet. Tärkein osa hoitoa ovat elintapamuutokset eli ruokavalio, painonhallinta ja liikunta. Näiden ohella käytetään yleensä myös lääkitystä.

Myös tyypin 2 diabeetikolle voi ajan myötä kehittyä merkittävä insuliininpuutos

Ylipaino ja keskivartalolihavuus altistavat

Insuliiniresistenssi tarkoittaa, että insuliinin säätelemä sokerin (glukoosin) siirtyminen verestä soluihin vaatii tavanomaista enemmän insuliinia. Jotta sokeri siirtyisi soluihin, haima joutuu tuottamaan insuliinia tavallista enemmän ja veren insuliinipitoisuus aluksi kohoaa. Ajan mittaan haiman insuliinia valmistavien beetasolujen toimintakyky ei riitä kattamaan lisääntynyttä tarvetta ja verensokeri nousee.

Yleensä ensin todetaan esidiabetes, josta kehittyy diabetes, ellei tehokkaalla elintapahoidolla eli laihtumisella, liikunnalla ja ruokavaliolla saada insuliinin tarvetta vähenemään ja vastaamaan haiman insuliininerityskykyä. Diabeteksen toteamisen jälkeen haiman insuliinia tuottavien beetasolujen toiminta heikkenee edelleen vuosien kuluessa, jolloin jossain vaiheessa hoidoksi tarvitaan yleensä myös insuliinia.

Noin kolmasosalla ihmisistä on perinnöllinen alttius sairastua tyypin 2 diabetekseen. Pelkkä perinnöllinen alttius johtaa harvoin sairastumiseen, jos henkilö pysyttelee normaalipainoisena ja liikunnallisena. Taipumus muuttuu usein diabetekseksi, jos paino nousee ja etenkin jos kehittyy keskivartalolihavuus

Keski-ikäisillä ihmisillä, joilla on 15 kiloa tai enemmän ylipainoa, vaara sairastua diabetekseen on ainakin 10–20-kertainen normaalipainoisiin verrattuna. Myös liikunnan vähäisyys lisää tyypin 2 diabeteksen vaaraa.

Yleiset oireet

Korkean verensokerin yleisin oire on väsymys ja laihtuminen. Muita oireita ovat suuret virtsamäärät, elimistön kuivuminen ja lisääntynyt jano.

Tyypin 1 diabeteksessa oireet ilmaantuvat asteittain muutaman päivän tai viikon aikana. Insuliinin puutos voi johtaa happomyrkytykseen. Tällöin yleisvointi heikkenee ja hengitys muuttuu puuskuttavaksi. Tila on hengenvaarallinen ja vaatii välitöntä sairaalahoitoa.

Tyypin 2 diabetes alkaa hiipien. Sairaus kehittyy asteittain useiden vuosien kuluessa eikä aiheuta voimakkaita oireita. Diabetes todetaan usein sattumalta, kun tehdään verikokeita muista syistä. Joskus tyypin 2 diabetes todetaan vasta kehittyneiden lisäsairauksien perusteella.

Tyypin 2 diabeteksen oireina voi olla väsymystä varsinkin aterian jälkeen, ärtyneisyyttä tai alakuloa, jalkojen särkyjä tai tuntomuutoksia, näön heikentymistä sekä herkkyys erilaisille tulehduksille.

Diabetes todetaan joko paastosokeri-, sokerirasitus- tai HbA1c-kokeella.

Oikea ruokavalio ja riittävä liikunta

Diabeetikon ruokavaliossa kiinnitetään huomiota ruoan hiilihydraatteihin, rasvaan ja energiamäärään: Runsaasti kasviksia ja täysjyväviljaa, mahdollisimman vähän sokeria ja valkoista viljaa, niukasti kovaa ja kohtuullisesti pehmeää rasvaa sekä vähän suolaa ja enintään kohtuullisesti alkoholia.

Proteiinin lähteiksi suositellaan kalaa, siipikarjan lihaa, palkokasveja ja rasvattomia tai vähärasvaisia maitovalmisteita. Punaista lihaa tai lihavalmisteita suositellaan nauttimaan korkeintaan puoli kiloa viikossa. Energiansaanti tulee suhteuttaa kulutukseen, jotta normaalia painoa voidaan pitää yllä tai se voidaan saavuttaa. Säännöllinen ateriarytmi helpottaa hoidon toteutumista ja tukee myös painonhallintaa.

Säännöllinen liikunta on oleellinen osa hoitoa erityisesti tyypin 2 diabeetikoilla, sillä se parantaa verenglukoosiarvoja, helpottaa painonhallintaa, vaikuttaa veren rasva-arvoihin, alentaa verenpainetta ja lisää virkeyttä ja hyvinvointia.

Tupakointia ja alkoholinkäytön määrää kannattaa miettiä, sillä alkoholi sisältää paljon energiaa sekä altistaa alhaiselle verenglukoosille. Lisäksi sen runsas käyttö nostaa verenpainetta.

Diabeteksen hoidon päätavoite on saada verensokeri riittävän lähelle normaalia tasoa. Verensokeriin vaikuttavat oman insuliininerityksen ja -vaikutuksen lisäksi mm. ruokavalio, liikunta, stressi ja muut sairaudet.

Verensokeria voidaan alentaa erilaisilla diabeteslääkkeillä.

Tyypin 1 diabeteksessa insuliini on tarpeen alusta lähtien. Tyypin 2 diabeteksessa, jos se todetaan varhaisvaiheessaan, voidaan pärjätä ilman lääkehoitoa, jos laihduttaminen, ruokavaliohoito ja liikunnan lisääminen palauttavat verensokerin normaaliksi. Ajan mittaan tarvitaan yleensä useita eri lääkkeitä, usein myös insuliinia.

Hoidon vaikutusta seurataan verensokerin omamittauksilla ja sokerihemoglobiinilla

Koska valtimotautien vaara on diabetesta sairastavilla muita suurempi, verenpaineen ja veren kolesterolin tavoitearvot ovat heillä muita matalammalla. Tyypin 2 diabetesta sairastava ja pidempään tyypin 1 diabetesta sairastanut tarvitsee usein lääkehoitoa myös verenpaineeseen ja kolesteroliin.

Lähde: Käypähoitosuositus