Verenpaine
Verenpaine on koholla, kun yläarvo on 140 tai ala-arvo yli 90 tai näitä korkeampi.
Isompi luku on systolinen eli yläpaine, joka ilmoittaa valtimon sisällä olevan paineen sydämen supistuksen aikana. Pienempi luku on diastolinen eli alapaine. Se ilmoittaa paineen sydämen lepovaiheen aikana.
Kohonnut verenpaine vahingoittaa valtimoita ja aiheuttaa aivohalvauksia ja sydäninfarkteja.
Verenpaineen kohoaminen on hyvin yleistä etenkin keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla. Nuorilla ja keski-ikäisillä, joilla valtimon seinämät ovat kimmoisat, nousee ensimmäisenä alapaine. Iäkkäämmillä, joilla valtimoiden seinämät ovat jäykemmät, alapaine on usein normaali, mutta yläpaine kohoaa helposti liian korkeaksi
Verenpaine vaihtelee tilanteesta riippuen ja siksi verenpaineen mittauksessa on tärkeää huomioida seuraavat seikat:
- mittausta edeltävän puolen tunnin aikana vältetään raskasta liikuntaa, tupakointia ja kofeiinipitoisten juomien nauttimista
- mittaus tehdään mukavasti istuen pöydän ääressä.
- huolehditaan siitä, etteivät vaatteet tai vyö kiristä.
- mittauskäsi voi levätä pöydällä.
- varmistetaan mittarin mansetti sopivuus olkavarren ympärille.
- rauhoitutaan hetki
- aloitetaan mittaus, kun olo tuntuu rennolta
- mittauksen aikana ollaan tekemättä muuta, ei myöskään puhuta
Verenpaine mitataan aamuin ja illoin kaksi kertaa peräkkäin. Mittaustulokset (myös pulssi) kirjoitetaan seurantalomakkeeseen. Kohonneen verenpaineen keskiarvon selvittämiseksi tarvitaan viikon mittainen seuranta-aika.
Huomaa, että verenpaine on yleensä korkeampi lääkärin mittaamana ”valkotakkiverenpaine” siksi on hyvä, että mittaukset tehdään itse kotona tai terveydenhoitajan vastaanotolla.
Olkavarsimittarit ovat luotettavampia kuin rannemittarit. Jos käyttää rannemittaria, on huolehdittava, että ranne ja mittari ovat sydämen tasolla, esimerkiksi istuttaessa ne lepäävät hieman korotetulla pöydällä
Kohonnut verenpaine ei yleensä aiheuta mitään oireita, siksi se kannattaa ajoittain mitata. Vain hyvin korkea verenpaine voi tuntua huimauksena tai päänsärkynä.
Korkea verenpaine rasittaa valtimoita ja sydäntä. Tästä voi seurata valtimotauti, joka taas voi aiheuttaa sydäninfarktin tai aivohalvauksen. Riski sairastua valtimotautiin on merkittävä, jos henkilöllä on kohonneen verenpaineen lisäksi korkea kolesteroli, diabetes tai hän tupakoi.
Verenpaineen ollessa alati koholla sydän joutuu ponnistelemaan normaalia enemmän ja lopulta sydänlihas paksunee sekä väsyy. Seurauksena on sydämen vajaatoiminta.
Seuraa paineita!
120/ 80 oikein hyvä. Uusintamittaus tarvitaan 5 vuoden kuluttua.
130/ 85 normaali. Uusintamittaus tarvitaan 2 vuoden kuluttua.
139/89 tyydyttävä. Tarkistusmittaus tarvitaan vuoden välein. Itsehoito /lääkehoito
140 /90 lievästi kohonnut. Seuranta, Itsehoito/ lääkehoito
160/100 kohtalaisesti kohonnut. Jatkuva seuranta. Itsehoito ja lääkehoito.
Kohonnut verenpaine liittyy useimmiten elintapoihin, joihin voi itse vaikuttaa.
- ylipainoisilla painon pudottaminen
- tupakoinnin lopettaminen
- suolan vähentäminen
- täysjyvätuotteiden
- kaliumin ja magnesiumin saannin
- lakritsin välttäminen
- liikunnan lisääminen 30 min päivässä
- alkoholin käytön vähentäminen
Elämäntapamuutoksilla voidaan jossain tapauksissa välttyä lääkehoidolta
Verenpaineen lääkehoidolla pyritään paineet saamaan tasoon 140/85, poikkeuksena
Diabetesta sairastavat, joilla pyritään vielä alhaisempiin arvoihin.
Verenpainelääkevalikoima on laaja, tämä mahdollistaa yksilöllisen lääkehoidon potilaan iän ja muiden sairauksien mukaan. Joskus tarvitaan useampi verenpaineeseen vaikuttava lääke, ennen kuin verenpaine palaa optimaaliselle tasolle ilman suuria haittavaikutuksia.
Verenpainelääkkeet eivät paranna verenpainetautia, mutta alentavat korkeasta verenpaineesta johtuvien sairauksien riskiä. Verenpainelääkkeitä joutuu usein syömään koko eliniän.
Verenpainetaudin seurauksena voi syntyä sydämen vajaatoiminta. Sydänlihas paksunee, venyttyy ja jäykistyy. Sen pumppausvoima vähenee.
Sydämen heikentyneen pumppausvoiman vuoksi sydämen vajaatoiminta kerryttää elimistöön ylimääräistä nestettä. Vasemman kammion vajaatoiminnassa saattaa esiintyä hengenahdistusta ja rasitusväsymistä sekä kuivaa yskää, varsinkin makuuasennossa. Oikean puolen vajaatoiminnassa oireet ovat tyypillisesti säärissä, nilkoissa ja ylävatsalla.
Sydämen vajaatoiminnassa esiintyvä turvotus jakautuu alaraajoihin molemminpuolisesti ja herkimmin sen näkee painamalla sääriluun alaosan etupintaa. Jos kudoksissa on ylimääräistä nestettä, painamisen jälkeen kudokseen jää kuoppa, joka häviää vähitellen. Nestettä voi kertyä myös vatsaonteloon, ja suoliston suurentunut laskimopaine voi aiheuttaa häiriöitä vatsan toimintaan.
Turvotukseen voi olla myös muita syitä. Maksa- ja munuaissairaudet sekä kilpirauhasen vajaatoiminta ovat tyypillisiä ei-sydänperäisiä sairauksia, joissa turvotus on yleistä. Alaraajaturvotus voi johtua pelkästään lihavuudesta tai laskimoiden vajaatoiminnasta erityisesti pitkään istuttaessa. Laskimoverenkierron- ja imunestekierron häiriöt, matala valkuaispitoisuus ja verisuonia laajentavat lääkkeet ovat myös tavallisia alaraajaturvotuksen aiheuttajia.
Äkillinen laskimotukos on vakava turvotuksen aiheuttaja. Silloin turvotus on tavallisesti toispuoleinen.